torstai 5. toukokuuta 2016

Hellurei ja hellät tunteet ;3



 Hei vain, kirjoittelin tässä pienen tarinan.

Pamautan huoneeni oven kiinni ja lysähdän väsyneenä sängylleni. Vilkaisen kelloon mutta tuhahdan sitten. ”Ei se nyt huolettavan paljon ole..” Mumisen hiljaa. Kissani mouruaa oven takana mutta en välitä, käännän vain kylkeäni. Katson valkeaa seinääni jossa on valkoisia valumia maalista ja suljen silmäni hetkeksi mutta torkahdan haluamattani.
Herään parin tunnin päästä kun äitini kolistelee eteisessä. Katson uudelleen kelloa ”Aih nyt se on jo Seitsemän..” Totean hiljaa mutisten ja kuulen äitini tervehdyksen. ”Hei kulta! Oletko kotona?” Hän huutaa raahatessaan kauppakasseja keittiöön. ”Joo olen minä!” Huudahdan, kaivaen kirjoja samalla repustani ja katson tuliko huomiseksi läksyjä. ”Eipä tainnut” Mutisen ja maleksin keittiöön vilkuilemaan onko ruokaa. ”Heipä hei kultaseni” Äiti sanoo hymyillen ja pussaa minua otsalle. ”Äitiih.. Lopeta!” Riuhdon itseni irti, mutta naurahdan sitten. ”Niin, oikeastaan tulin kysymään ruokaa” Käännän katseeni äitiini ja kaadun sohvalle. Avaan television ja laitan netflixistä lempi sarjani. ”Joo, ruoka on pian valmista. Teen nimittäin vokkia.” Hän sanoo ja sekoittaa pannulla olevaa kasvis, kana, nuudeli seosta. ”Hyvä, hyvä” Sanon ja katson sarjaa joka pyörii netflixistä.
”Kulta tule syömään!” Äitini sanoo keittiöstä ja ojentaa minulle lautaista. Kävelen mitään sanomatta keittiöön, otan lautaisen ja lapan siihen paljon vokkia. Istun sen jälkeen pöytään ja rupean syömään, äitini ottaa itselleenkin hieman ruokaa ja istuu viereeni. ”Miten päiväsi on mennyt?” Hän kysyy ja sillä samaisella sekunnilla kissani hypähtää pöydälle, kerjäämään ruokaa. ”Ihan hyvin” vastaan äidilleni ja rapsutan kissaani korvan takaa ja ojennan sille suuren kissan keksin. Syön ruokani loppuun, huuhtelen lautaista hieman ja laitan sen tiskikoneeseen. hyppelehdin huoneeseeni ja rupean siivoamaan hieman huonettani.
Noin tunnin päästä olen siivonnut huoneeni ja vilkaisen jälleen kelloon. ”Nyt voin mennä nukkumaan” Sanon kun kello näyttää kymmentä. Avaan huoneeni oven ja sanon äidilleni hyvää yötä, suljen oven ja lysähdän sänkyyni. Kaivan yöpukuni tyynyni alta ja puen sen päälleni. Asetan puhelimeni laturiin ja sammutan sen. ”Hyvää yötä!” Huudahdan vielä ja käyn nukkumaan.

Moi vielä! Joo tiedän ei mikään nukke- taikka schleich postaus mutta toivottavasti kelpaa. Mielipitetä saa jakaa ja pitääkin kyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti